Ihmettelyä vai toimintaa?

Tänään (26.2.) järjestettiin Helsingissä opiskelijoiden mielenilmaus maksuttoman toisen asteen puolesta. Mielenosoitusta edelsi kansalaisaloitteen hylkääminen muotoseikan vuoksi. Hylkäämistä puolestaan edelsi yli 50 000 tuhannen allekirjoituksen hankkiminen aloitteen taakse. Allekirjoitusten hankkiminen on vaatinut paljon jalkatyötä ja aktiivista vaikuttamista – kannattaa muistaa, että kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa vain äänioikeutettu, mistä syystä alle 18-vuotiaat opiskelijat rajautuvat allekirjoittajien ulkopuolelle. Toisin sanoen allekirjoituksia on jouduttu keräämään joukon ulkopuolelta, mikä hyötyy aloitteesta.

Opettaja minussa hykerteli mielenosoitusta seuratessa. Koko matka kansalaisaloitteen laatimisesta, allekirjoitusten hankkimisesta ja hylkäyksen kautta mielenosoitukseen on kuin suoraan oppimistehtävästä, jossa harjoitellaan poliittista vaikuttamista. Kun yksi tie osoittautuu umpikujaksi, valitaan toinen väylä ajaa itselleen tärkeää asiaa. Aika näyttää, miten aloitteelle lopulta käy. Eduskuntatalon portailla lähes jokaisen puolueen edustaja lupasi puolueensa äänestävän kansalaisaloitteen puolesta, kun se otetaan uudelleenkäsittelyyn. Näin ollen vaikuttaa siltä, että maksuton toinen aste on tulevaisuutta.

Hykertelyn seasta maistan kitkerän sivumaun. Tietysti jo se, että kansalaisaloite hylättiin mitättömän muotoseikan vuoksi, sotii kansalaisaloitteen vaikuttamaan kannustavaa periaatetta vastaan. Tätäkin enemmän suupieleni mutruun vetää portailla puhuvien kansanedustajien asenne mielenosoitusta kohtaan. Vaikka poliitikkojen viesti oli kannustava, oli se samaan aikaan holhoava ja siksi alentava. Lähes jokaisen puheenvuoron ”tsemppiä!” ja ”kiitos, kun tulitte tänne!” -sanavalinnoista haistoi ihmetyksen nuorten aktiivisuutta ja vaikuttamista kohtaan. Samankaltainen ihmetys on aistittavissa muissa nuorten mieltenosoituksissa ja aktiivisuudessa esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan. Tuliko oikeasti yllätyksenä, että nuoret haluavat vaikuttaa itselleen tärkeissä asioissa?

Haluaisin elää yhteiskunnassa, jossa jokainen osallistuu aktiivisesti omaan elämäänsä ja ajaa tärkeäksi katsomiaan yhteisiä asioita. Tuollaisessa yhteiskunnassa henkilöt, joilla on valta päättää asioista, kuuntelevat yllättymättä siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneet yhteisistä asioista. Ensimmäinen voi olla vaikeammin saavutettavissa, mutta toinen ei. Sen saavuttamiseksi tarvitaan vain asennemuutos. Merkittävien globaalien ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja demokratian pelastamisen, ratkaisuun tarvitaan meitä kaikkia – ei ihmettelemässä, että toiset haluavat toimia, vaan toimimassa.

Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut /  Ändra )

Google-foto

Du kommenterar med ditt Google-konto. Logga ut /  Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut /  Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut /  Ändra )

Ansluter till %s